Introduction Niche theory has long served as a cornerstone of ecological thought, shaping how scientists understand species behavior, community structure, and the dynamics of ecosystems. Eltonian and Grinnellian niches represent two influential, but distinct, lenses through which niches can be defined and studied. While both concepts aim to describe the role of a species within […]

Johdanto Koralliriutat ovat maapallon tuottavimpia ja monimuotoisimpia ekosysteemejä, jotka tukevat lukemattomia lajeja ja tarjoavat välttämättömiä palveluita rannikkoyhteisöille. Ne ovat kuitenkin ilmastonmuutoksen eturintamassa, ja valtamerten lämpeneminen on tärkein joukkovalkaisutapahtumien ajuri. Kun meren lämpötila nousee pitkän aikavälin kesän maksimiarvojen yläpuolelle pitkäksi aikaa

Meren happamoituminen on ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun laaja-alainen seuraus. Kun CO2 liukenee meriveteen, se muodostaa hiilihappoa, joka alentaa pH-arvoa ja vähentää kalkkeutuville eliöille välttämättömien karbonaatti-ionien saatavuutta. Tämä prosessi vaikuttaa koralliriuttoihin, äyriäisiin, kasviplanktoniin ja laajempaan meren ravintoverkkoon, ja sillä on ketjureaktiovaikutuksia

Johdanto Meren happamoituminen (OA) ja meren lämpeneminen (OW) ovat kaksi toisiinsa liittyvää stressitekijää, jotka muokkaavat meriekosysteemejä. OA vähentää kalkkeutuville organismeille kuorien ja luurankojen rakentamiseen tarvittavien karbonaatti-ionien saatavuutta, kun taas OW muuttaa aineenvaihdunnan nopeuksia, jakautumista, fenologiaa ja meriyhteisöjen rakennetta. Yhdessä nämä stressitekijät voivat vahvistaa toistensa vaikutuksia ja uhata luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluita,

Johdanto Suuret valtameret toimivat merkittävänä ilmakehän hiilen nieluna ja imevät huomattavan osan ihmisen toiminnan aiheuttamasta hiilidioksidista. Vaikka tämä luonnollinen prosessi tarjoaa puskurin ilmakehän hiilidioksidin nopeaa kertymistä vastaan, se myös vuorovaikuttaa valtamerien kemian ja ekosysteemien kanssa tavoilla, jotka voivat vaikuttaa meren elämään ja ilmaston palautteeseen. Tehokas politiikka

Johdanto Sisäinen ravinnekierto viittaa ravinteiden liikkumiseen ja muuntumiseen vesijärjestelmässä ilman ulkoisia vaikutuksia. Sitä ohjaavat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset prosessit. Tämä sisäinen ravinnevarasto – joka usein varastoituu sedimentteihin ja orgaaniseen aineeseen – voi vaikuttaa merkittävästi veden laadun kehitykseen säätelemällä keskeisten alkuaineiden, kuten typen ja

Keystone-taksonit muokkaavat makean veden järvien ravinteiden kierron arkkitehtuuria ohjaamalla alkuaineiden virtausta monimutkaisten, toisistaan ​​riippuvien ravintoverkkojen läpi. Näissä vesijärjestelmissä kourallinen organismeja vaikuttaa merkittävästi ravinteiden muuntumiseen, varastointiin ja vapautumiseen. Muokkaamalla mikrobiyhteisön rakennetta, mahdollistamalla tai rajoittamalla aineenvaihduntareittejä ja välittämällä kemiallisia muutoksia…

Ravinteiden kierto on terveiden makean veden ekosysteemien selkäranka. Ravinteiden, kuten typen, fosforin, hiilen ja rikin, liikkuminen maaperän, veden, kasvien ja mikrobiyhteisöjen läpi on veden laadun, vesien tuottavuuden ja alajuoksuyhteisöjen selviytymiskyvyn perusta. Kun ravinteiden kierto toimii luonnollisilla alueilla, se tukee tuottavaa kalastusta, luotettavia juomavesilähteitä ja kestävää kehitystä.

Johdanto Ravinteiden kierto ja veden saanti ovat syvästi kietoutuneet sekä luonnon ekosysteemeihin että ihmisen hoitamiin maisemiin. Ravinteet, kuten typpi ja fosfori, edistävät tuottavuutta, maaperän hedelmällisyyttä ja ekosysteemien kestävyyttä, mutta epätasapaino voi heikentää veden laatua ja vähentää vesivaroja. Haasteena on suunnitella ja toteuttaa hoitostrategioita, jotka ylläpitävät vankkaa ravinteiden kiertoa – mahdollistaen ravinteiden pääsyn...

Grassland ecosystems hold substantial stores of soil organic carbon (SOC) that accumulate from perennial plant inputs, root systems, and slow decomposition processes. When grasslands are converted to cropland, the disturbance from tillage, removal of perennial roots, changes in residue inputs, and alterations in soil moisture dynamics frequently lead to SOC losses. Understanding the magnitude and